Tänään on viimeinen päivä!
Kuvat on Klaudian kanssa otettu ja on kyllä ollut mahtavaa!
Kerrankin tunnen onnistuneeni jossain edes jotenkin.
Täytyyhän sen olla onnitunut, kun kuvatessa itselläkin tulee tuskanhiki koska pelottaa?
Olen itse erittäin tyytyväinen itse kuvaukseen ja miten helposti työt sujuivat Klaudian kanssa, vaikka välillä tuntui siltä,että mistään ei tule mitään ajanpuutteen takia. On vaikea sovittaa oma kiireellinen aikataulu toisen kiireelliseen aikatauluun.
Olin itse hyvin epäileväinen tuleeko tästä mitään, sillä olen erittäin laiska. Aluksi ajattelin että teen töitä koulussa paljon, mutta sitten se koulun kuvistunnille meneminen jäi, sillä minulla ei ollut aihetta tai se vaihteli kokoajan enkä tiennyt miten toteuttaisin tämän. Mutta päätin valokuvata ja sitä ei luonnollisesti pystynyt hyvin toteuttamaan koulussa, joten on ymmärrettävää että tein kaiken kotona.
Myös blogin pitäminen on kotoakäsin paljon helpottavampaa, kuin koulusta sillä tähän saan kaikki valokuvat helposti, joita tarvitsen.
Enää edessäni on kuvien muokkaus.
Mielestäni kuvan laadulla ei tässä tehtävässä ole väliä, vaikka se olisi hieman rakeinen, sillä ajatus on tärkein. Mutta vaikka kuva olisi hieman rakeinen se mielestäni sopii ihan hyvin tehtävään, sillä ohan kyse unesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti